Kipsattu ja sen kaveri

sinkut baarissa

Yökerhossa esiintyy Stigg Dogg. Lavan eteen on pakkautunut joukko ihmisiä, joiden oikea käsi heiluu ilmassa musiikin tahdissa. Artisti huojuu puolelta toiselle ja siniset neonvalot välkkyvät. Stigidilaatio -biisin vyöryessä kaiuttimista päätän ängetä rohkeasti ihmismassan sekaan.

Kaksi nuorta miestä innostuu tanssimaan kanssani. Toisen käsi on kipsissä. Hän huutaa korvaani, että haluaa vain pitää hauskaa kavereiden kanssa eikä vetää päätä täyteen. Hienoa. Mies tosiaan vaikuttaa varsin hyväkuntoiselta. Käsi murtui kuulemma lumilautaillessa. Kipsi on tussitöherrysten peitossa. Kunniapaikalla komeilee kirkkovene.

Kipsatun kaveri on juonut kaverinsakin edestä. Yritän hakea katsekontaktia, mutta miehen silmät harittavat eri suuntiin. Päätän siirtyä tanssi, lattian laidalle katselemaan seuraavaa esiintyjää.

Pian mies harmaassa t-paidassa lähestyy hoippuvin askelin ja tarttuu ronskisti kaulastani. Hän on ottanut reippaasti rohkaisua.

– Sä oot tarpeeksi hyvännäköinen, lähde bäkkärille, mies ”kuiskaa” korvaani. Miehen sänki pistelee poskeani.

Kieltäydyn, mutta yksi kerta ei riitä. Lopulta mies luovuttaa ja jatkaa bändärin etsintää. Seuraava uhri löytyy ja kuulee saman lainin.

Taitaa olla aika lähteä kotiin.

Illan päätyttyä olen ylpeä itsestäni. Pärjäsin hienosti yksin baarissa. Se ei ollut yhtään niin pelottavaa, epätoivoista, kummallista tai tylsää kuin ajattelin.

Jos en olisi varattu, lähtisin toistekin. Siis sinkkunaiset, älkää empikö. Ei kun apajille!

Miehiä ja fisuja

Puolilta öin kaupungilla on vilskettä ja yökerhojen edessä jonoa. Kampin The Circukseen jonottavista suurin osa on tukevassa humalassa.

Eikä mikään ihme: sisällä ilo on ylimmillään. Naisten vessan edustalla notkuu ryhmä miehiä. Joko tuo on hyväksi havaittu iskupaikka tai aika monen miehen tyttöystävä puuteroi yhtä aikaa.

Tähän aikaan illasta olut ja siideri eivät näköjään riitä. Nyt tilataan shotteja. Fisusnapsit läikkyvät kundiporukan käsissä vaarallisen näköisesti, joten otan askelen taaksepäin. Fishermans Friendin harmaa ei näytä hyvältä vaalealla mekollani.

Baaritiskillä käytöstavat saavat väistyä janon tieltä, ihmiset tönivät toisiaan ja kyynärpäät kolisevat. Ei kun sekaan vaan.

Pujahdan pieneen rakoon ja kuin ihmeen kaupalla saan tilattua heti juotavan .

Törkeää! vieressäni seisova mies tuskailee aidon ärsyyntyneenä. -Olen odottanut vuoroani ainakin puoli tuntia.

Pahoittelen hyvää ajoitustani ja lupaan varmistaa, että hän saa juomansa heti seuraavaksi. Mies leppyy ja kiittää, kun baarimikko huomioi hänet minun jälkeeni.

Hiihtävä hipsteri hakee seksiseuraa

yökerho bileet

Joku on tainnut lukea ajatukseni. Palattuani kivannäköinen mies raahaa viereeni baarijakkaran läpi ravintolan.

– Palautan tän, hän selittää. Lieneekö suunniteltu juttu? Hakeeko hän seksiseuraa? Samapa tuo. Mieshän on mukava ja kivannäköinen. Tyylistä päätellen hän on oikeassa paikassa. Pillifarkut, farkkupaita ja hiukset sivuilta lyhyemmät kuin James Deanilla. Mies pyytää lupaa liittyä seuraan. Tuntuisi hölmöltä kieltää. Juttua riittää asunnon hankkimisesta ja hieman yllättäen hiihtämisestä.

– Minulle on tärkeää, että pääsen hiihtämään jo kotiovelta, mies sanoo ja vaikuttaisi olevan täysin tosissaan. Tätä en osannut odottaa: komea hiihtävä hipsteri!

Hänkin on yksin liikenteessä. – Olen matkustellut paljon, ja ulkomailla voi hyvin lähteä ulos yksin. Ujostelu on aika suomalaista, hän sanoo.

Totta. Ujostelinhan alkuun itsekin. Harva suomalaisnainen uskaltautuu drinksuttelemaan yksin – tai juttelemaan suin päin ventovieraalle.

Nyt kun olen päässyt vauhtiin, aion käydä muuallakin, joten alan tehdä lähtöä. Juttukaverini kysyy, voimmeko tavata toistekin.

Naiset paljeteissaan

Bakers Bar & Restaurantin yläkerrassa ilta on täydessä vauhdissa. Musiikki huutaa ja juhlijoita piisaa.

Onpa täällä sokkeloista. Yritän kiertää baarin, mutta päädyn umpikujaan. Ensikertalaisena ihmettelen, miten kukaan löytää täältä ulos valomerkin aikaan.

Naistenhuoneen peilin edessä joukko naisia tungeksii meikkaamassa. Hiuskiinnepullo kiertää kädestä käteen. Jos noilla ei käy flaksi ja seksiseuraa löydy, niin ei sitten kellään. Basson jytke tärisyttää ovia. Hengitän vahingossa hiuskiinnettä ja poistun yskien paikalta.

Bakersissa juodaan näköjään siideriä, joten ostan yhden. Ympärillä kimaltaa. Naisilla on tiukat glittertopit ja lyhyet hameet. Miehetkin ovat panostaneet ja pukeneet farkkujen pariksi siistit kauluspaidat. Tänne on tultu näyttäytymään. Kontaktia haetaan rohkeasti. Vierustoveri baaritiskillä vaihtaa pitkän katseen tumman miehen kanssa. Ehkä he lähtevät yhtä matkaa?

Vilkaisen kännykkääni: kello lähestyy puolta yötä. Lady Gagan Pokerface vetää tanssilattian täyteen. Sinne suorastaan rynnitään, ja meinaan jäädä jalkoihin. Täällä ei kainostella. Naiset paljeteissaan panevat parhaat muuvinsa likoon.

Kanta-asiakas esittäytyy

Bakersissa ei halutessaan tarvitse olla yksin, minuuttiakaan. Istun alas, ja samassa joku jo lähestyy. Yritän muistella, milloin ruusukirjailtu kauluspaita miehillä oli in. ”Voi ei, älä tule juttelemaan minulle” -ilmeeni taitaa olla ruosteessa.

Pian tiedän, että kukkapaitakin on baarissa yksin. Mies pitää ravintolasta niin paljon, ettei seurannut kavereitaan Kalleen (Kaarle XII).

– Täällä on parempi meno, mies selvittää ja paljastaa olevansa kanta-asiakas. Tällainen siis on Bakersmies! Hän haluaa tietää, miksi olen yksin. Vastaan ympäripyöreästi.

– Olen täällä työni puolesta. – Ymmärrän, mies sanoo ja kohottaa kulmiaan selvästi hämmentyneenä. Samalla sekunnilla tajuan, mitä hän ajattelee. Meinaan purskahtaa nauruun. Koskaan aiemmin minua ei olekaan luultu maksulliseksi naiseksi. Päätän vaihtaa maisemaa, äkkiä.

Olisiko sinusta tähän?

Kannattaa kokeilla. Blogin pitäjä selvitti, millaista on yksin baarissa naisena.

sinkku baarissa
Yksin baariin? Miksipä ei! ;-)

Astelen varovaisesti pitkin kapeita hiekoitusvanoja. Olisi supernoloa liukastua – alkuillasta ja selvin päin. Kiroan mielessäni jäisen kadun ja taivaalta satavan rännän. Miltä hiuksenikin näyttävät, kun pääsen perille?

Onneksi Siltanen näkyy jo. Nuhjuinen rakennus Helsingin Hämeentiellä menisi tehdastilasta, mutta ulkokuori on vain hämäystä. Se kätkee sisälleen yhden kaupungin trendikkäimmistä baareista, jonka asiakkaista on nuhjuisuus kaukana.

On melkein tavallinen maaliskuinen lauantaiilta. Mutta vain melkein, sillä olen lähtenyt baariin yksin. Hermostuttaa niin, että vatsaa kipristää. Mitä oikein ajattelin lupautuessani testihenkilöksi? Pitävätköhän ihmiset minua säälittävän yksinäisenä? Entä jos joku ripustautuu seuraani koko illaksi?

Nyt on myöhäistä jänistää. Portsari avaa oven ja tervehtii.

Suoraan tiskille

Yritän näyttää siltä kuin olisin kotonani. Helpommin sanottu kuin tehty. Askeleni suorastaan kaikuvat puolityhjässä baarissa. Koetan silmäillä reippaasti ympärilleni, vaikka katse kääntyy lattiaan. Tuijottavatko ihmiset vai luulenko vain? Valoisassa baarissa on turha edes yrittää piiloutua.

– Mitä otat? söpö baarimikko kysyy englanniksi.

Valkoviinilasi kädessä sulaudun paremmin joukkoon, joten tilaan yhden. Trendibaarissa työntekijätkin ovat cooleja. Ilmeisesti nyt kuuluu jättää farkkupaidan kaksi ylintä nappia auki.

Nappaan lasin mukaani. Välttelen katseita ja keskityn tarkastelemaan sisustusta. Haistan vanhat huonekalut. Jotain on maalattu äskettäin. Katossa on vanhoja leikkaussalivalaisimia. Baarihan on kuin sekoitus kierrätyskeskusta, mummon olohuonetta ja modernia sisustusliikettä.

Istahdan mustalle nahkasohvalle. Jos joku liittyy seuraani, hän on takuulla hipsteri. Tämä on heidän paikkansa. Tiedättehän ne trendikkäät naiset pikkumyynutturoissaan ja punatuissa huulissaan?

Miespuolisilla on pillifarkut, ruudulliset kauluspaidat ja pipot päässä sisälläkin. Naiset juovat punaviiniä, miehet olutta.

Kännykkä pelastaa

Viereisessä pöydässä istuu yksinäinen mies. Hän sorkkii välillä haarukallaan vuohenjuustosalaattia, kunnes kirjoittaa taas punakantiseen muistikirjaansa. Ruokakriitikko ehkä vai kirjailija tai elokuvakäsikirjoittaja? Hehän väijyvät ravintoloissa ihmisiä juonenkäänteiden toivossa.

Puheensorina yltyy. Silmäilen jo rohkeammin , joka on kirjavampaa kuin ensi silmäyksellä näytti. Nuo tuossa edessä ovat takuulla yli nelikymppisiä. Naiskolmikko viereisessä pöydässä repeää nauruun. Höristän korviani kuullakseni mehukkaita yksityiskohtia. Turhaan.

Alkujännitykseni on karissut, ja huomaan jalkani heiluvan musiikin tahtiin. Olo on silti vähän orpo, ja alan tylsistyä, joten turvaudun kännykkään. Miten suomalaista! On pakko tappaa aikaa. Lähden vessaan.