Hiihtävä hipsteri hakee seksiseuraa

yökerho bileet

Joku on tainnut lukea ajatukseni. Palattuani kivannäköinen mies raahaa viereeni baarijakkaran läpi ravintolan.

– Palautan tän, hän selittää. Lieneekö suunniteltu juttu? Hakeeko hän seksiseuraa netistä? Samapa tuo. Mieshän on mukava ja kivannäköinen. Tyylistä päätellen hän on oikeassa paikassa. Pillifarkut, farkkupaita ja hiukset sivuilta lyhyemmät kuin James Deanilla. Mies pyytää lupaa liittyä seuraan. Tuntuisi hölmöltä kieltää. Juttua riittää asunnon hankkimisesta ja hieman yllättäen hiihtämisestä.

– Minulle on tärkeää, että pääsen hiihtämään jo kotiovelta, mies sanoo ja vaikuttaisi olevan täysin tosissaan. Tätä en osannut odottaa: komea hiihtävä hipsteri!

Hänkin on yksin liikenteessä. – Olen matkustellut paljon, ja ulkomailla voi hyvin lähteä ulos yksin. Ujostelu on aika suomalaista, hän sanoo.

Totta. Ujostelinhan alkuun itsekin. Harva suomalaisnainen uskaltautuu drinksuttelemaan yksin – tai juttelemaan suin päin ventovieraalle.

Nyt kun olen päässyt vauhtiin, aion käydä muuallakin, joten alan tehdä lähtöä. Juttukaverini kysyy, voimmeko tavata toistekin.

Naiset paljeteissaan

Bakers Bar & Restaurantin yläkerrassa ilta on täydessä vauhdissa. Musiikki huutaa ja juhlijoita piisaa.

Onpa täällä sokkeloista. Yritän kiertää baarin, mutta päädyn umpikujaan. Ensikertalaisena ihmettelen, miten kukaan löytää täältä ulos valomerkin aikaan.

Naistenhuoneen peilin edessä joukko naisia tungeksii meikkaamassa. Hiuskiinnepullo kiertää kädestä käteen. Jos noilla ei käy flaksi ja seksiseuraa löydy, niin ei sitten kellään. Basson jytke tärisyttää ovia. Hengitän vahingossa hiuskiinnettä ja poistun yskien paikalta.

Bakersissa juodaan näköjään siideriä, joten ostan yhden. Ympärillä kimaltaa. Naisilla on tiukat glittertopit ja lyhyet hameet. Miehetkin ovat panostaneet ja pukeneet farkkujen pariksi siistit kauluspaidat. Tänne on tultu näyttäytymään. Kontaktia haetaan rohkeasti. Vierustoveri baaritiskillä vaihtaa pitkän katseen tumman miehen kanssa. Ehkä he lähtevät yhtä matkaa?

Vilkaisen kännykkääni: kello lähestyy puolta yötä. Lady Gagan Pokerface vetää tanssilattian täyteen. Sinne suorastaan rynnitään, ja meinaan jäädä jalkoihin. Täällä ei kainostella. Naiset paljeteissaan panevat parhaat muuvinsa likoon.

Kanta-asiakas esittäytyy

Bakersissa ei halutessaan tarvitse olla yksin, minuuttiakaan. Istun alas, ja samassa joku jo lähestyy. Yritän muistella, milloin ruusukirjailtu kauluspaita miehillä oli in. ”Voi ei, älä tule juttelemaan minulle” -ilmeeni taitaa olla ruosteessa.

Pian tiedän, että kukkapaitakin on baarissa yksin. Mies pitää ravintolasta niin paljon, ettei seurannut kavereitaan Kalleen (Kaarle XII).

– Täällä on parempi meno, mies selvittää ja paljastaa olevansa kanta-asiakas. Tällainen siis on Bakersmies! Hän haluaa tietää, miksi olen yksin. Vastaan ympäripyöreästi.

– Olen täällä työni puolesta. – Ymmärrän, mies sanoo ja kohottaa kulmiaan selvästi hämmentyneenä. Samalla sekunnilla tajuan, mitä hän ajattelee. Meinaan purskahtaa nauruun. Koskaan aiemmin minua ei olekaan luultu maksulliseksi naiseksi. Päätän vaihtaa maisemaa, äkkiä.