Kipsattu ja sen kaveri

sinkut baarissa

Yökerhossa esiintyy Stigg Dogg. Lavan eteen on pakkautunut joukko ihmisiä, joiden oikea käsi heiluu ilmassa musiikin tahdissa. Artisti huojuu puolelta toiselle ja siniset neonvalot välkkyvät. Stigidilaatio -biisin vyöryessä kaiuttimista päätän ängetä rohkeasti ihmismassan sekaan.

Kaksi nuorta miestä innostuu tanssimaan kanssani. Toisen käsi on kipsissä. Hän huutaa korvaani, että haluaa vain pitää hauskaa kavereiden kanssa eikä vetää päätä täyteen. Hienoa. Mies tosiaan vaikuttaa varsin hyväkuntoiselta. Käsi murtui kuulemma lumilautaillessa. Kipsi on tussitöherrysten peitossa. Kunniapaikalla komeilee kirkkovene.

Kipsatun kaveri on juonut kaverinsakin edestä. Yritän hakea katsekontaktia, mutta miehen silmät harittavat eri suuntiin. Päätän siirtyä tanssi, lattian laidalle katselemaan seuraavaa esiintyjää.

Pian mies harmaassa t-paidassa lähestyy hoippuvin askelin ja tarttuu ronskisti kaulastani. Hän on ottanut reippaasti rohkaisua.

– Sä oot tarpeeksi hyvännäköinen, lähde bäkkärille, mies ”kuiskaa” korvaani. Miehen sänki pistelee poskeani.

Kieltäydyn, mutta yksi kerta ei riitä. Lopulta mies luovuttaa ja jatkaa bändärin etsintää. Seuraava uhri löytyy ja kuulee saman lainin.

Taitaa olla aika lähteä kotiin.

Illan päätyttyä olen ylpeä itsestäni. Pärjäsin hienosti yksin baarissa. Se ei ollut yhtään niin pelottavaa, epätoivoista, kummallista tai tylsää kuin ajattelin.

Jos en olisi varattu, lähtisin toistekin. Siis sinkkunaiset, älkää empikö. Ei kun apajille!