Olisiko sinusta tähän?

Kannattaa kokeilla. Blogin pitäjä selvitti, millaista on yksin baarissa naisena.

sinkku baarissa
Yksin baariin? Miksipä ei! ;-)

Astelen varovaisesti pitkin kapeita hiekoitusvanoja. Olisi supernoloa liukastua – alkuillasta ja selvin päin. Kiroan mielessäni jäisen kadun ja taivaalta satavan rännän. Miltä hiuksenikin näyttävät, kun pääsen perille?

Onneksi Siltanen näkyy jo. Nuhjuinen rakennus Helsingin Hämeentiellä menisi tehdastilasta, mutta ulkokuori on vain hämäystä. Se kätkee sisälleen yhden kaupungin trendikkäimmistä baareista, jonka asiakkaista on nuhjuisuus kaukana.

On melkein tavallinen maaliskuinen lauantaiilta. Mutta vain melkein, sillä olen lähtenyt baariin yksin. Hermostuttaa niin, että vatsaa kipristää. Mitä oikein ajattelin lupautuessani testihenkilöksi? Pitävätköhän ihmiset minua säälittävän yksinäisenä? Entä jos joku ripustautuu seuraani koko illaksi?

Nyt on myöhäistä jänistää. Portsari avaa oven ja tervehtii.

Suoraan tiskille

Yritän näyttää siltä kuin olisin kotonani. Helpommin sanottu kuin tehty. Askeleni suorastaan kaikuvat puolityhjässä baarissa. Koetan silmäillä reippaasti ympärilleni, vaikka katse kääntyy lattiaan. Tuijottavatko ihmiset vai luulenko vain? Valoisassa baarissa on turha edes yrittää piiloutua.

– Mitä otat? söpö baarimikko kysyy englanniksi.

Valkoviinilasi kädessä sulaudun paremmin joukkoon, joten tilaan yhden. Trendibaarissa työntekijätkin ovat cooleja. Ilmeisesti nyt kuuluu jättää farkkupaidan kaksi ylintä nappia auki.

Nappaan lasin mukaani. Välttelen katseita ja keskityn tarkastelemaan sisustusta. Haistan vanhat huonekalut. Jotain on maalattu äskettäin. Katossa on vanhoja leikkaussalivalaisimia. Baarihan on kuin sekoitus kierrätyskeskusta, mummon olohuonetta ja modernia sisustusliikettä.

Istahdan mustalle nahkasohvalle. Jos joku liittyy seuraani, hän on takuulla hipsteri. Tämä on heidän paikkansa. Tiedättehän ne trendikkäät naiset pikkumyynutturoissaan ja punatuissa huulissaan?

Miespuolisilla on pillifarkut, ruudulliset kauluspaidat ja pipot päässä sisälläkin. Naiset juovat punaviiniä, miehet olutta.

Kännykkä pelastaa

Viereisessä pöydässä istuu yksinäinen mies. Hän sorkkii välillä haarukallaan vuohenjuustosalaattia, kunnes kirjoittaa taas punakantiseen muistikirjaansa. Ruokakriitikko ehkä vai kirjailija tai elokuvakäsikirjoittaja? Hehän väijyvät ravintoloissa ihmisiä juonenkäänteiden toivossa.

Puheensorina yltyy. Silmäilen jo rohkeammin , joka on kirjavampaa kuin ensi silmäyksellä näytti. Nuo tuossa edessä ovat takuulla yli nelikymppisiä. Naiskolmikko viereisessä pöydässä repeää nauruun. Höristän korviani kuullakseni mehukkaita yksityiskohtia. Turhaan.

Alkujännitykseni on karissut, ja huomaan jalkani heiluvan musiikin tahtiin. Olo on silti vähän orpo, ja alan tylsistyä, joten turvaudun kännykkään. Miten suomalaista! On pakko tappaa aikaa. Lähden vessaan.